Mä kun olen tälläinen nopea liikkeissäni niin viikonlopun aikana kasvoi mun päässä ajatus lopettaa tämä mun blogin kirjoittaminen. Tuntui ettei jaksa enään vatvoa näitä samoja (mies)asioita..eli olen tullut ns. tienpäähän näissä sinkkuuden vatvomisissa. Mielessä on kyllä aloittaa toinen blogi uudesta aiheesta (joka ei kuitenkaan ole parisuhde:)). Jätän tämän blogin kuitenkin tänne luettavaksi ja seuraan lempiblogeja jatkossakin..

Tänne kirjoittaminen on ollut mulle henkireikä, mutta aikansa kutakin.. ja musta tuntuu, että olen paljastanut itsestäni jo liikaa (lukijoitakin on kohtuupaljon) ja mut on mahdollista ikäänkuin tunnistaa..

Hyvää kesää kaikille...!

Sanokaa nyt hyvät ihmiset, että onko tämä normaalia käytöstä? Vai olenko totaalisen outo tapaus? Onko tämä nyt vaan sitä tyypillisen rapunaisen iänikuista pähkäilyä? Vai pitäskö mun hakeutua kenties hoitoon?

Nyt kun en ole IH:ta nähnyt kohta kahteen viikkoon niin ruusunpunaisten lasien tilalle on tullut tuttu pähkäily ja vertailu (ihan turhaan edes tässä vaiheessa). Nyt kun olis oikeesti mahdollista ruveta rakentamaan oikeaa parisuhdetta niin olen ruvennut miettimään kaikenlaista maan ja taivaan väliltä (aikasemmissa suhteissa kun oli turvallista olla kun ne oli joko kaukosuhteita tai toisena naisena olemista..eli tavallaan ei tarvinnut olla arkisessa kanssakäymisessä vaan se oli ainaista treffailua).. Olen ruvennut miettimään, että onkohan se IH mun tyyppinen ollenkaan..? Hän kun ei ole sillälailla rohkea ja tilan haltuun (karismaattinen ja itsevarma) ottava kuin Aussi..tai ei ole sellainen pitkä ja raamikas (turvallisen oloinen) kuin JS...tai samanlainen velikulta kuin JK.. Hirveetä kun vertailen häntä kaikkiin entisten parhaisiin puoliin. Tiedän järjellä, että täydellistä mixeriä ei ole..enkä ole sitä itsekään en todellakaan, mutta olisko tämä jotain alitajuista pelko, jolla taas suojelen itseäni kiintymästä liikaa? Vai voiko ihmisen tunteet heitellä laidasta laitaan jo alkuhuumassa? Vaikeeta on:)

IH:ssa on miljoona puolta mitä noista edellisistä puuttui ja mitä olen aina mieheltä toivonut.. Hän on huomioi minua jatkuvasti, vaikuttaa romanttiselta. Mulla ei ole epävarma olo hänen seurassaan vaan tiedän, että hän on täysillä lähdössä tähän suhteeseen.. Hän pistänyt todella tuulemaan meidän tavattuamme ja tekee kaikkensa, että nähdään mahd. usein... meillä oli myös kemiaa jne. Välillä olen itsekin ihan hurmiossa ja välillä on sitten hirveet paineet onnistumisesta.

Ja toki tästä puuttuu se haaste elementti, mutta haluan pois jo siitä ajattelumallista, että miehessä pitää olla haastetta (varsinkin kun mun kohalla se menee aivan överiksi..haen sellaisia haasteita, joissa häviän varmasti).. Haluan, että pystyisin kiintymaan ihmiseen ihan oikeista syistä eikä jännityksestä aiheutuvasta hurmoksesta.. Lisäksi mulla on tekemistä sen ajattelumallin kanssa, että miehen pitää pitää mut onnellisena (kyllä onni lähtee ihan itsestä) kaikintavoin.. Ei parisuhteen varaan voi asettaa kaiken kattavaa onnellisuuden olotilaa. Se mua vähän pelottaa myös IH:ssa..se taitaa olla aika samanlainen omine kuvitelmineen parisuhteen illuusiosta..en tiiä, mutta vähän vaikuttaa siltä.

Ja onko normaalia ajatella, että osaanko luopua sinkkuuden tuomasta vapaudesta ja jännitys elementistä..onko IH:ssa tarpeeksi "munaa" pitää mua aisoissa?

IH on jo kysynyt multa, että kai me ollaan pari jne. ja meikäläinen sekoaa näiden ristiriitaisten ajatusten kanssa ja on aikamoiset paineet tän jutun onnistumisen kanssa. Siitä on meinaan pitkälti yli kymmenen vuotta kun on edellisen kerran tarvinnut miettiä tälläisiä.. kun nämä eron jälkeiset suhteet ei ole edenneet tälle tasolle..

Mua oikein ärsyttää itsessäni, että tälläisiä pohdin... tuntuu, että olenko joku helvetin tuuliviiri, joka ei osaa milloinkaan vaan olla ja nauttia.

Tai sitten olen saanut niin paljon takkiini, että mun pitää vaan yksinkertaisti miettiä tarkkaan mihin oikein ryhdyn ja uskallanko laittaa sydäntäni likoon. Toivon, että nyt jos viikonloppuna näemme niin nämä mun epävarmat mietteet katoais taivaantuuliin ja osaisin nauttia siitä ja, että mulle tulis rauha tän asian tiimoilta tai sitten en ole varmaan ikinä tämän mun kovettuneen sydämeni kanssa valmis mihinkään kunnon parisuhteeseen..elän yksin oman illuusioni kanssa ja pidän hauskaa pintaliito elämässä (jota en oikeasti edes halua)...Sanokaa, että tämä on normaalia pitkään jatkuneen semisinkkuilun jälkeen?

No niin...

IH sitten kertoi kotonaan...Tänne muuttamisesta kesän jälkeen ja eihän se ihan kivuitta mennyt..

EX vaimo... rupesikin hankalaksi muutaman päivän ajaksi... Silloin aikoinaan kun ne päätti erota niin sopivat, että eroavat sovussa ja heidän lapsi ei joutuisi kärsimään.

Nyt sitten ääni muuttuikin kellossa ja alkoi hirmu syyllistäminen kuinka koko ero on muka IH:n vika ja EX vaimo ei ole kuulema nyt sitten pettänytkään (kiistää siis pokalla päivänselvän asian).. IH on huono isä kun muuttaa pois ja se on IH joka on pettänyt jne. EX vaimo on huomannut, että IH on alkanut elämään ja nyt eksää varmaankin harmittaa...arvaili, että IH:lla on uusi jne (oisko pientä mustasukkaisuutta ilmassa). No se riehui pari päivää ja vaati yksinhuoltajuutta ym ym..

Tähän väliin sanoin IH:lle, että jos teillä on vielä ero selvittämättä ja on mahdollista palata vielä yhteen niin mä en halua olla mukana siinä showssa...

IH vannoi ja vakuutti, että hän ei mistään hinnasta pakita ja palaa takaisin siihen mitä siellä on.. Hän haluaa muuttaa Helsinkiin ja on miettinyt sitä jo jonkin aikaa. Ja eka kerran oli jo eroamassa vaimostaan jo viisi vuotta sitten.. On kuulema hulluna minuun ja haluaa olla mun kanssa.

Onneksi viikonlopun aikana tuleva EX vaimo rauhoittui hieman ja he saivat selvitettyä ihan eritavalla asiansa. EX nyt ymmärtää, että IH on halunnut jo pitemmän aikaa muutosta jne.

Joten nyt alkoi pojalla asunnon etsintä pariksi kuukautta kotikonnuilla... eli ajatteli olla heinäkuun loppuun asti siellä töissä ja sitten muuttais tänne uusiin haasteisiin..

Tänään he menevät selvittämään pankki/asuntoasiat..eli homma tosiaan pyörii siellä päässä... viralliseen eroonkaan ei ole kuin vajaa pari kuukautta.

Onneksi hän oli aikeissa muuttaa tänne muutenkin.. pikkasen ahdistaisi jos hän teksi sen noin pikaseen pelkästään mun takia. Lisäksi mua arveluttaa, että kuinkahan hänen käy kun lapsi jää kotikonnuille (vaikka se onkin kohta teini-ikäinen?), mutta onneksi IH:n suku asuu täällä ja muutama kaverikin..

Mikä parasta IH saattaa hyvinkin tulla jo tänä viikonloppuna mua moikkaamaan:) ei tarvii odotella kesäkuulle asti (toki hän tulee silloinkin)

Autokin meni katsastuksesta läpi...mikös sen kivempaa... Vielä on yksi hienosäätö hoidettavana käynnistyksen suhteen, mutta ihan pikkujuttu kuiteskin..

Pyörällä en ole vieläkään päässyt töihin tulemaan kun joku P**kule on kähveltänyt venttiiliin pyörän renkaasta ja sen verran saamaton kaveri olen tässä ollut, etten ole saanut hommattua uutta... saatika laittaa sitä paikoilleen.. onkohan se miten vaikeeta?

Tosin jos osasin vaihtaa itse autooni akun niin miksen osaisi vaihtaa sitä venttiiliäkin..:)

Näissä asioissa olis nyt se mies tarpeen... olis se niin kiva kun joku hoitaisi tälläiset ikävät asiat mun puolesta (siis liittyen autoon ja pyöriin).. mä taas tekisin vastapalveluksia sellaisissa hommissa, missa nainen loistaa taidoillaan:)

- Mulla on niin ikävä sua..

- Haluaisin sut viereeni..

- Olet niin kauniskin..

- Olet mielessä kokoajan...

- Pidän susta hemmetin paljon..

Aika hurjaa joo..:) On se alussa herkkää... saa nähä kuinka kauan tätä kestää ja milloin tulee ns. yliannostus:) Alkuhuuma on niin suloista, mutta kaikkihan sen tietää, että imartelut ja tunteen purkaukset vähenee huomaamatta ja lopulta sitä huomiota tuossa mittakaavassa saa enään muutaman kerran vuodessa..nyt kun se on päivittäistä..

Ylipäätään mietin, että mun kohdalla tällänen nopea tärähtäminen on edes jotenkin ymmärrettävää kun siellä alla oli jo aika voimakas ihastus, vaikka siitä onkin yli 20 vuotta aikaa, mutta koko sen nuoruuden paatoksella kohdistin kaikki tunteeni häneen kolmen vuoden ajan.. nyt se vaan heräs uudelleen henkiin..

Mutta mikä IH:lla on? Me ollaan nähty kaksi kertaa ja muutamia tunteja puheluita ja se on ihan sekaisin.. Hän ei ollut minuun varsinaisesti ihastunut silloin aikoinaan, vaikka myönsi käyneen mua kyselemässä kotikonnuilla noin parikymppisenä..eli mieleen olin hänelle jäänyt..

Väkistellä sitä miettii (kun pitää kerta aina jotain pohtia:D), että onkohan tää nyt ihan realistista..tälläinen yhtä-äkkinen sekoaminen? Naiselta vielä ymmärrän näin romanttiset fiilikset... mutta, että mieskin(ne on yleensä hieman realistisempia) voi olla näin tunteellinen?.. outoa! ainakin mulle:)

Tosin nyt pitää nauttia kaikesta huomiosta ja ihanuksista mitä toinen tarjoaa:)

Änkesin sitten eilen pelaamaan pesäpalloa... Pitäs aina muistaa, ettei pidä lähtee lämmittelemättä riuhtomaan.

Selkä taas sai kyytiä..luulin, että se olis jo ihan kunnossa, mutta eipä ollutkaan. Lisäksi onnistuin reväyttämään reisilihakset sekä toisen nivusista. Kaiken kruunaa reidessä olevat mustelmat, jotka tuli pallon osumasta. Kaikesta huolimatta menen pelaamaan toistekin..oli sen niin kivaa.

On se hieno, että kaveripiirissä on sellainen organisaattori, joka hommaa kaikkea kivaa. Pesistä siis tullaan pelaamaan koko kesän..ehkä musta loppukesästä tulee pro.. nyt oli kopit hakusessa ja palloon osuminenkin tuotti ongelmia.

Olen tässä pikkuhiljaa jo lasketutunut IH:n suhteen maanpinnalle..eli järkeäkin on taas päässä.. mutta silti on ihan kivaa ja mukavat fiilikset..ehkä en enään menis tuonne käytäville huutelemaan:)

Pikkasen meikäläinen käy ylikierroksilla.. mä en edes pysty nukkumaan. Siloinkun oikein kunnolla innostun niin pitää saada mulle kaikki ja heti...

Nyt pitää odottaa reilu kolme viikkoa..että nähdään taas. Silloin IH tulee pidennetylle viikonlopulle mun hoiviin...

Pitäs kai vähän rauhoittua, mutta minkäs teet kun ajatukset ei pysy kasassa ollenkaan... nyt on tuhatsata lasissa ja jarrupoljin kadonnut jonnekin matkan varrella.

Lisäksi IH ilmoitti eilen, että hän laittaa nyt asiat rullaamaan. On jo kuulema miettinyt ennen meidän tapaamista muuttavansa tänne ja nyt sitten aikoo toteuttaa sen kesän jälkeen.. mikäs sen parempi mulle..en mä tässä tilassa pysty mitään kaukosuhdetta elämään..

Hitsi vieköön..mites tässä näin pääsi käymään..? Ei ymmärrä alkuunkaan. Tuntuu siltä, että nyt kun päästi itsensä valloilleen niin on niin tohkeissaan, että tekis mieli tuolla käytävilla huutaa kuinka innoissani olen. Mä oon niin hullun rohkea nyt, etten pelkää edes korkeelta putoomista. Se taas johtuu varmaan siitä kun vaisto sanoo, että tästä oikeesti vois tulla jotain suurempaa ja tietysti se, että tiedän toisen käyvän läpi samaa omien tunteidensa kanssa... toinen on niin iloinen, että vanha IH löytynyt ja kauan piilossa olleet tunteet pääsi valloilleen...

Viikonloppu oli...mites sen nyt sanois, lähes täydellinen.. uskomatonta mutta totta taidan olla ihastunut ja isommalla mittakaavalla. Mun muurit on murrettu ja myöskin pitkään jatkunut "kuivakausi" on tullut päätökseen:)

Ilma oli kuin morsian.. Heti ensalkuun menimmekin terassille juomaan yhdet siiderit ja syömään välipalaa... siitä sitten paikalliseen puistoon köllimään nurtsille lisäsiiderin kera. Hitsi vieköön se jätkä on alusta asti ollut todella avoin omissa tunteissaan ja se vaan nyt tällä kertaa tepsi.. kaikki sen katseet, koskettelu ja vieno hymy kertoi kaiken.. Sen kanssa oli niin luonnollista olla, pystyimme juttelemaan ihan mistä vaan ja sen kosketus oli jotain semmosta mikä sai vatsanpohjassa muljahtamaan. Mä annon siis palaa, mä uskalsin antaa itsestäni enemmän kuin ikinä olisin uskonut. Siinä kun yöllä yritettiin nukkua ja hän piti mua kainalossa.... piti kokoajan kiinni ja sanoi, ettei halua päästää irti musta ikinä ja että tykkää musta kokoajan enemmän, mulla tuli salaa kyynel simänurkkaan niin hyvältä se tuntui ja luonnolliselta (tämmöset jutut ei ole ollut mulle helppoja moneen monituiseen vuoteen..siis, että tuntisin tälläläilla ilman mitää suojamuuria..ei siis pienintäkään). Multa tuli suusta aivan luontevasti, että niin mäkin tykkään susta ja sanaset arkut tuli avattua niin sillä linjalla se jatkui koko viikonlopun... vieläkin sydämessä on pakahtunut tunne. Mua ei enään haittaa edes hänen murre tai muutkaan vähäpätöiset asiat.. hänen menneisyyskin on unohdettu. Ne asiat tapahtui joskus nuorena aikuisena.. ja pisteet himaan, että hän kertoi nekin heti avoimesti eikä salannut multa mitään.

Vielä kun erottiin niin toinen halas niin lujaa...kuin ei olis halunut laskea irti ollenkaan. Perään tuli vielä viesti, että "sä olet parasta mitä mulle on tapahtunut pitkään aikaan".

Nyt sitten on ikävä..eilen vielä viestiteltiin koko ilta ja kyllä se niin on, että tässä katellaan hetki ja jos homma tuntuu tältä vielä kesän ajan niin taitaa olla ainoa vaihtoehto, että IH muuttaa tänne, mutta eipäs mennä asioiden edelle vielä:) (oli vain puhetta asiasta..jo nyt)

Elämä tosiaankin osaa yllättää.. Tää tuli todellakin ihan puun takaa (tätä ei edes kaverit usko).. Mä olen sellainen pähkäilijä aina alussa..analysoin tarkkaan kannaattako ihastua jne. eipä tarvii enään..

***

Ja tässä vielä biisi, joka kuvaa mua (kuulema).. Kaveri on vielä romanttinen kun mikä ja se tuntuu niin hyvältä:)

Without you, there's no change
My nights and days are grey
If I reached out and touched the rain
It just wouldn't feel the same

Without you, I'd be lost
I'd slip down from the top
I'd slide down so low
Girl you'd never, never know...

Without you, without you
A sailor lost at sea
Without you, woman The world comes down on me

Without you in my life
I'd slowly wilt and die
But with you by my side
You're the reason I'm alive
But with you in my life
You're the reason I'm alive
But without you, without you...

Without you, my hope is small
Let me be me all along
You let the fires rage inside
Knowing someday I'd grow strong Without you, without you
A sailor lost at sea
Without you, woman
The world comes down on me

Without you in my life
I'd slowly wilt and die
But with you by my side
You're the reason I'm alive
But with you in my life
You're the reason I'm alive
But without you, without you...

I could face a mountain
But I could never climb alone
I could start another day
But how many, just don't know
You're the reason the sun shines down
And the nights, they don't grow cold
Only you that I'll hold when I'm young
Only you...as we grow old

Without you in my life
I'd slowly wilt and die
But with you by my side
You're the reason I'm alive
But with you in my life
You're the reason I'm alive
But without you, without you...